torstai 22. toukokuuta 2014

Otetaan laatikollinen mansikoita - stressittömästi

Tiedän, kuuluisi ostaa vain suomalaisia ja lähellä tuotettuja. Ne ovat parhaimman makuisia ja, no, lähellä tuotettuja... Silti en voi vastustaa keväällä lähikauppaan tulevia parin kilon laatikoita kevään ensimmäisiä mansikoita, enkä oikein ymmärrä, miksi edes pitäisi.

En minäkään talvella osta toiselta puolelta maapalloa rahdattuja mansikoita ja kesällä niiden on ehdottomasti oltava kotimaisia, mutta välillä tuntuu ruokaostosten tekemisen jo olevan, miltei masentavaa puuhaa kaikkine pohdintavaatimuksineen. On ruokamaileja ja kotimaisen työn tukemista ja myrkkyjen välttämistä ja luomun suosimista ja eläinsuojelua. Lisäksi pitäisi pyrkiä monipuolisuuteen, keveyteen ja terveellisyyteen, jotta perhe saisi parasta mahdollisa ruokaa, jonka tulisi vielä kaiken lisäksi maistua hyvältä (ei unohdeta tuota pääasiaa kuitenkaan).

Vähemmästäkin sitä tulee jo stressipäänsärkyä.

Välillä voi ostaa jotain ihan vain mielikseen, sen kummemmin pohtimatta. Espanjasta tai Portugalista tulevat nämä kevään ensimmäiset mansikat. Eivät ole yhtä makeita kuin kotimaiset kesällä, mutta niillä on omat hyvät puolensa.


Näissä laatikoissa mansikat ovat isoja ja kiinteitä. Ne eivät tosiaankaan muussaannu edes salaattiin sekoitettaessa. Koska ne ovat vähemmän makeita kuin kotimaiset yleensä, ovat ne juurikin omiaan salaattiin. Suolaisen halloumin, cashew-pähkinöiden ja "salaattimansikoiden" yhdistelmä balsamico-siirapin kanssa on meidän perheessämme jo klassikon asemassa.

Salaattipohjaksi ihan vain vihreää lehtisalaattia, kurkkua ja mausteeksi oliiveja.



Jälkiruoaksikin nämä mansikat taipuvat helposti, kun niihin sekoittaa vähän vaniljaa, limemehua ja tomusokeria. Vielä kun malttaa odottaa tunnin tai pari, ja koukkaa lusikalla päälle kunnon pläjäyksen kermavaahtoa... Mitäpä siitä muuta sanomaan.

Toinen jälkiruoka onnistuu toki ihan peruspakastemansikoistakin, mutta jotenkin sellaiset pikaiseen, enintään vuorokauden verran pakastetut mansikat maistuvat vielä paremmalta. Edellisen illan jälkiruoan kermanloput sekaan, hitunen maitoa, tomusokeria ja vaniljaa. Sitten annetaan mansikoiden vähän sulaa, pistetään surraten kaikki sekaisin ja herkullinen pirtelö on valmis. Jäätelöksikin tuosta olisi, varsinkin jos sekoittaa joukkoon vielä pakastettuja banaanipaloja. Meillä vaan ei niitä tällä kertaa ollut jäljellä yhtään.

Eikä mansikkalaatikon pohjalta löydy enää yhtään punaista marjaa...

4 kommenttia:

  1. Olen kyllä siinä onnellisessa asemassa että täällä kaikki rehut ovat lähiruokaa, Täällä erittäin pitkän mansikkasesongin alussa mansikat ovat vähemmän makeita,mutta viime kuuussa kun oli jo sesongin loppuaikaa,niin löysin aivan mielettömän makeita mansikoita.Nameja juttuja olet tehnyt mansikoilla:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, välillä kyllä tekisi muuttaa johonkin toiseen ilmastoon... :-)

      Poista
  2. Herkullisen ja kesäisen näköinen salaatti. :) Heh, ruoan ostamisesta ja syömisestä ylipäätään saa kyllä mahdottoman hankalaa, jos alkaa pohtimaan jokaista mahdollista aspektia ja mitä "pitäisi" suosia ja tehdä. Eiköhän se terve maalaisjärki ole kaikista paras ohjenuora tässäkin asiassa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, välillä minä otan "lomaa" kaikista säännöistä ja ostan, mitä mieli tekee. Muuten ruokaostoksista saa aikamoisen stressin aikaiseksi.

      Poista

Ilahdun aina kommenteista!